Toivottavasti seuraava Suomen presidentti on arvojohtaja.

Olen sitä mieltä, että nykyinen presidenttimme Tarja Halonen on arkipäiväistänyt koko  presidentti-instituution, mutta ehkä se on ollut hänen päämääränsäkin. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että  presidentin pitäisi olla kansan yläpuolella. Liiallinen arkipäiväistäminen ei ole hyväksi. Ehkä olen niin vanhanaikainen, että pidän perinteisistä arvoista kiinni. Presidentti on presidentti, ja tavallinen flikka on tavallinen flikka.

Suomessa presidentin valtaoikeuksia on jatkuvasti kavennettu, joten poliittisista valtaoikeuksista vapaalle presidentille on tarjolla kuitenkin arvokas sivistys- ja arvojohtajan rooli, mikä ei suinkaan ole mikään vähäpätöinen rooli, jos sen vain oikein oivaltaa. Halonen ei ole tätä oikeutta oikein oivaltanut, ja siksi seuraavan Suomen Tasavallan presidentin tulisi näkyä ja kuulua julkisuudessa lausuntoja antaen säännöllisesti tai ainakin silloin,  kun jotain merkittävää tapahtuu kotimaassa tai maailmalla

Presidentin arvovalta, ääni, näkyvyys ja tehtävät:

Miksi Suomen Tasavallan presidentti ei anna säännöllisesti virallisia lausuntoja residenssistään? Miksi ei? Ja miksi tätä ei kukaan muu ihmettele kuin minä? Mitä Suomen presidentti oikein tekee palkkansa ja asemansa eteen? Vaikka Suomessa on presidentiltä viety miltei kaikki valtaoikeudet, niin silti hän on Suomen arvojohtaja. Miksi arvot ovat sitten kadonneet Halosen aikana? Oletteko tätä miettineet?

Yleiset arvot ovat Suomessa Halosen vuosina romahtaneet.

Vastuussa ovat kasvattajat ja arvojohtajat, ja etenkin viime kädessä Tasavallan Presidentti. Halonen antaa yleensäkin (jos antaa) asiasta kuin asiasta liian löysän ja mitään sanomattoman tai ympäripyöreän ja kaikkia tyydyttävän lausunnon. Linjoja mihinkään arvokeskusteluun ei hän ole muutenkaan vetänyt. Paitsi yhdessä asiassa. Ja tämä nopeudessaan ja jyrkkyydessään harvinainen ja siksi perin outo lausunto oli todellakin hänen asemassaan jopa pahennusta herättävä ja kummastutti siksi monia kansalaisia; eli  Suomen Tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi haastattelun Kultarannasta 6.7.-10 homojen Pride-kulkuetta vastaan edellisenä lauantaina Helsingissä tehdyn niin sanotun kaasuiskun johdosta. Halonen osoitti tapauksen johdosta poikkeuksellista aktiivisuutta Suomen Tasavallan presidenttinä, mikä johtunee ilmeisestikin siitä, että Halonen on Setan entinen puheenjohtaja.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen kannanotto Norjan joukkomurhan tragedian johdosta tuli vasta viisi päivää joukkomurhaajan rikosten jälkeen. Tuntuu oudolta. Presidentti kertoi viivyttäneensä Norjan joukkosurmien kommentointia, koska halusi kunnioittaa norjalaisia ja välttää "hötkyiltyjä lausuntoja". Hieman myöhemmin hän selitti viivästymisensä johtuneen "hienotunteisuussyistä." Jokainen taplaa tietenkin tyylillään, mutta onkohan maailmassa ketään muuta valtionpäämiestä - Pohjois-Korean ja Kiinan päämiesten lisäksi - joka olisi pantannut surunvalitteluaan yhtä kauan kuin presidentti Halonen? 

Natokeskustelusta jos mistään tulisi presidentin antaa lausuntoja silloin tällöin, mutta tämä on ainoa Nato-lausunto pitkään aikaan Haloselta, ja täysin ”spooki”. Halosen tulkinnan mukaan EU:n jäsenmaista vain Suomi, Ruotsi, Itävalta, ja Irlanti ovat jotenkin erityisesti turvaa "tuottavia" maita (ainoita EU-maita, jotka eivät kuulu Natoon). Halosen lausunto on täysin tuulesta temmattu väite, ja täysin hänen omaa mielikuvitustaan. Nato-kysymyksestä onkin tullut presidentille sokea kohta, josta keskusteleminen faktojen pohjalta tuntuu hänelle olevan täysin mahdotonta.

Suomen presidentti edustaa koko Suomea ja siksi etiketeistä tulee pitää kiinni.

Presidentti Halonen ei juuri pidä hattua edes virallisissa tilaisuuksissa, joissa hattu kuuluu etiketin mukaan ehdottomasti naisten asuun. Esimerkiksi kuninkaallisissa häissä tai kirkossa tai yms. juhlallisissa tapahtumissa. Mielestäni sellainen seikka kuin, että hattu ei pue käyttäjäänsä, on kyllä käyttäjästä itsestään kiinni eikä hatusta. Ja Halosen hattutyylin tuntien, olen jopa helpottunut, että hän on luopunut hatun käytöstä edustaessaan Suomea virallisissa tilaisuuksissa. 

Presindentti Tarja Halonen. Presidentin hattumuotia.

Muistattehan viimetalvisen jääkiekkokultajoukkueen saapumisen Helsingin torille?  Finlandia soi, ja presidentinlinnan katolta kustiin kadulla seisovien niskaan Suomen voittoisan kiekkojoukkueen saapuessaan viinahöyryissä ja kaljapullot kourissa ei heidän maailmankuvaansa sillä hetkellä mahtunut mitään paheksuttavaa. Koneesta kierimällä punaiselle matolle sammunut heppu vain oli pitänyt liian hauskaa. Pojat vain pitivät hauska ja juhlivat tavallaan. O.k. ... hyvä näin, mutta sitten tuleekin iso MUTTA. Mutta mitä tekee Suomen arvojohtaja, Tasavallan presidentti? Itsensä mä-sanalla ilmaiseva Tarja Halonen kiskaistiin ”Tarjaa” huudellen kännisen porukan ylipitkään halaukseen. Kekkonen sentään kutsui urheilusankarit linnaan. Sankareilla oli parhaat päällä: naisilla nailonsukkien saumat ja miehillä rusetit suorassa. Siellä osattiin käyttäytyä. Ei Suomen arvovaltaisin instituutio juoksentele toreilla viinahöyryisen porukan halattavana. Ei todellakaan.

Sodan jälkeen hotelli Tornissa asui NL:n valvontakomissio johtajanaan Stalinin uskottu, pelätty kenraali Andrei Zhdanov. Hän katsoi hallitsevansa Suomea ja juoksutti luokseen öitä myöten pääministeri Paasikiven ja ministereitä esittäen vaatimuksia. Presidentti Mannerheim vastasi kutsuun: ”Minä olen Suomen Tasavallan Presidentti. Minua ei komenneta tapaamisiin. Minua tullaan tapaamaan audienssia pyytämällä. Sen otan vastaan, jos otan”. 

Toivon, että seuraava Suomen presidentti on edustava, joustavakäytöksinen, kielitaitoinen, pukeutuu aina tilanteen vaatimalla tavalla, ja että hän tuntee etiketit ja suuren maailman tavat, jotta meidän ei tarvitse hävetä enää niskat punaisina oman presidenttimme käytöstä tiedotusvälineissä ja julkisuudessa. Presidenttimme on meidän käyntikorttimme ulkomailla, sillä presidenttimme toimenkuvaan ei kuulu sisäpolitiikka, vaan ulkopolitiikka, ja sen edustaminen yhdessä hallituksen kanssa.