 | |
| Häpiä juoppretku kamapanjan oheistuotteet, design Anne Lindell. Ei saatavila (vielä) mistään. |
Ulkomaalaisten
suusta on kuultu totuuksia suomalaisten sekä miesten että naisten oudosta ja
itsetuhoisesta juomiskulttuurista. Heidän mielestään tätä tällaista örheltämistä
viinasten kanssa ei tule hyväksyä, vaan sitä tulisi päinvastoin paheksua. Mielestäni
olisi hyvä, että kännissä olemista katsottaisiin nyt edes vähän vinoon, kuten
lähes kaikkialla muualla maailmassa, ja siksi olenkin aloittanut ”kansallisen häpeä-kampanjan”. Tänään
tasan klo.12 lähtien on luvallista ja jopa sositeltavaa osoittaa räkäkännissä
örheltäjää sormella ja sanoa: ”Häpiä juopporetku”.
Nyt tietysti nyt joku näsäviisas siellä keksii, että näin kesälömakauden lopussa voi näitä örheltäjiä olla liikekannalla suuremmallakin joukolla, niin, että mitenkäs sitten toimitaan? No, toimitaan siten kuten olen suositellutkin, eli, jos räkäkännissä örheltäjä kohtaa toisen örheltäjän, niin osoitelkoot he toinen toisiaan, jos vain pystyssä pysyvät, ja sanokoot toisillensa jotensakin näin: ”Hjss…häpiä juoppho...retshkulesh!”
Ulkomaalaisten mielestä oudointa on, että tällaista väärinkäyttöä eli räkäkännissä örheltämistä Suomessa (ja myös Venäjällä) jopa romantisoidaan, ihaillaan eli glorifisoidaan. Muualla maailmassa ei ole missään nimessä soveliasta juoda hallitsemattomasti niin, että tulee humalaan. Sellainen on todella paha etikettivirhe, ja esimerkiksi juhlissa humaltumista pidetään erittäin hävettävänä asiana, ja humaltumista yrtetään peitellä piiloutumalla vaikkapa fiikuksen taakse siksi aikaa, kunnes pää alkaa selvetä.
Pienenä kuriositettina voisin kertoa tässä välissä, että allekirjoittaneen ollessa vielä rippikouluiässä kylän pojat jopa olivat olevinaan räkäkännissä, kun ei heillä ollut varaa ostaa viinaksia. Haluttiin olla niin aikuisia ...niin aikuisia jotta.
Humalahakuisesta juomisesta pitää tehdä myös Suomessa luuserin tunnusmerkki. Fiksun ja kultivoituneen nuorisomme parissa asia on jo pitkälle näin. He tapailevat toisiaan kahviloissa ja arvostavat hyviä viinejä ruokajuomana. Menestyjät eivät tuhoa harmaita aivosolujaan ja elämäänsä päihteillä. Kaikki kiva on nimittäin selvänä kivempaa.
Minua todella etoo asenne, että alkoholi olisi muka nautintoaine tai peräti elintarvike. Alkoholi on myrkkyä ja humaltuminen on myrkytystila. Alkoholia käytetään desinfioinnissa, koska se tappaa eläviä organismeja! Vai onko kukaan nähnyt tequila-pulossa elävää toukkaa? Viina on hermomyrkky, eikä mikään nautintoaine tai ruokaa. Kuinka moni teistä söisi ruokaa, josta aivot muuttuu ankeroisiksi ja jalat menee alta? Ei kukaan. Eli, alkoholia käytetään aina ja vain päihtymistarkoituksessa, kun sitä nautitaan suun kautta. Muut syyt ovat vain tekosyitä. Ei sitä maunkaan vuoksi nautita, sillä sehän maistuu yhtä hyvältä kuin viemäriputkien avausaine, ja seuraavana aamuna hengitys haisee kuin kissan pa*ka ja kielikikin on kitalaessa yhtä tiukasti kiinni kuin kärpäspaperi. ... Mitä romantiikkaa tuollaisessa muka on?
Suomessa on puoli miljoonaa alkoholistia. Se on aivan käsittämätön määrä tämän kokoisessa ja harvaanasutussa maassa. Jotain on siis tehtävä ja nopeasti! Ongelmana on julkisen keskustelun lällärimäisyys silloin harvoin kun kännäämisestä edes keskustellaan. Juoppo sanaa ei saa nykyään edes mainita. Juopot ovat alkoholin väärinkäyttäjiä tai suurkuluttajia, mutta eivät missään nimessä juoppoja.
Nimenomaan ajankohtaisohjelmat ja poliittiset keskustelutilaisuudet ovat areenoita, joilla ei kännäämisestä puhuta edes oikealla nimellä, ja ongelmaa kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa, koska kyse on valtion monopoliyhtiöstä eli Alkosta ja sen kaksinaismoraalisesta toimenkuvasta. Känniläiset eli juopporetkuleet eivät pääsääntöisesti juo päätään täyteen laatuviinillä vaan kirkkailla viinaksilla ja ämpäritolokulla olutta. Siis kirkkaat viinat tulisi kieltää kokonaan. Alko pitää yksityistää, eli valtion on lopettettava tuollainen törkeä kaksinaismoraali ja kansakunnan tuhoaminen sisältäpäin. Tälle puolelle miljoonalle kännärille tulee laittaa antabuskapseli ihon alle, ja pakkohoitoa kuten mielisairaille. Vahvat oluet Alkoon ja mieto I:s olut ja miedot viinit ja siiderit ruokakauppaan. Vahvoille viinaksille, viineille ja oluille hinnankorotus ja miedoille alennus. Tulleihin rajoille lisää henkilöstöä, jyrkät tullirjaoitukset ja jälleenmyyjät käräytettävä. Suomi ulos EU:sta ja eurosta, jotta saamme itsenäisesti ratkaista omat kansalliset ongelmamme.
Ja, miksi ihmeessä alkoholia yleensäkin saa mainostaa? Etenkin nuorille? Miksei panosteta voimakkaammin alkoholismin ja sen rinnakkaisongelmien hoitamiseen? Asiallista ja todellisuuteen perustuvaa valistusta voisi ensiksi kokeilla. Sivistyneitä juomatapoja voisi opettaa vaikka peruskoulussa tai armeijassa jne. Kerrotaan nuorille suoraan kännäämisen vaaroista ja mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Median on lopetettava julkkis-örheltäjien sankaritarinoitten luominen ja raportoiminen siitä, mistä sitä halvinta viinaa löytyy.
Aina kun aloitetaan julkinen keskustelu alkoholin terveyshaitoista ja niiden kitkemisestä, niin paneeleihin kutsutaan Panimoliiton tai Alkon toimitusjohtaja, eli, siis ihan sama kuin ”Tuppurainen vahtisi Tappuraista”. Eivät he tietenkään halua, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan. Heillä on tuote, alkoholi, ja tätä tuotetta pitää myydä mahdollisimman paljon. Teollisuus on aina keksinyt keinot myynnin lisäämiseksi, ja näitä keinoja voidaan vain lainsäädännöllisesti kielloilla rajoittaa, kuten on tapahtunut tupakan tapauksessa. Nyt lainsaätäjät kumartavat valtion suuntaan, koska Suomessa valtiolla on monopoli viinamyyntiin, vaikka olemme palkanneet kansanedustajat edustaman meitä parlamentissamme. Siksi päättäjät eivät ilmeisestikään voi, vaikka haluaisvatkin, varata määrärahoja budjettiin raittiutta ja tervettä juomakulttuuria edistävään kampanjointiin. Niillä, jotka kannattavat raittiutta, ei ole mitään tuotetta, jolla toiminta rahoitettaisiin. Koululaisille ei ole enää vuosikymmeniin järjestetty raittiuskirjoituskilpailuja. Minäkin olen kerran voittanut sellaisesta palkinnon kirjan nimeltä ”Sipivaarin kasvatti”.
Missä tässä on oikein mättää? Fiksut suomalaiset kännäävät itsenä hengiltä. Kuka poliitikko uskaltaisi ensimmäisenä julkisesti lähteä pohtimaan, miten rakennetaan sellaista asennemaailmaa, jossa vähäeleisesti riisutaan kännissä örheltäviltä sankarin sädekehä. Suomen alkoholipolitiikka on ollut vuosikymmeniä umpikujassa, mutta asiasta vastuussa olevat poliitikot eivät voi eivätkä halua korjata virheitä. Tarjotaan aina samat lääkkeet, jotka eivät milloinkaan toimi, eli - 1.) Hankaloitetaan saatavuutta ja lasketaan hintoja , tai 2.) Helpotetaan saatavuutta ja korotetaan hintoja. - Voi, pyhä yksinkertaisuus ... tuollainen ei ole koskaan toiminut eikä tule kuuna päivänä toimimaan Tulos: EU:n pahimmat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat.
Minä olen tehnyt oman osuuteni, antanut ehdotuksia ja neuvoja, mutta miksi te päättäjät yhä vaikenette? Vai, onko asia teille itsellennekin liian läheinen ja siksi vaiettu tabu?
Nyt tietysti nyt joku näsäviisas siellä keksii, että näin kesälömakauden lopussa voi näitä örheltäjiä olla liikekannalla suuremmallakin joukolla, niin, että mitenkäs sitten toimitaan? No, toimitaan siten kuten olen suositellutkin, eli, jos räkäkännissä örheltäjä kohtaa toisen örheltäjän, niin osoitelkoot he toinen toisiaan, jos vain pystyssä pysyvät, ja sanokoot toisillensa jotensakin näin: ”Hjss…häpiä juoppho...retshkulesh!”
Ulkomaalaisten mielestä oudointa on, että tällaista väärinkäyttöä eli räkäkännissä örheltämistä Suomessa (ja myös Venäjällä) jopa romantisoidaan, ihaillaan eli glorifisoidaan. Muualla maailmassa ei ole missään nimessä soveliasta juoda hallitsemattomasti niin, että tulee humalaan. Sellainen on todella paha etikettivirhe, ja esimerkiksi juhlissa humaltumista pidetään erittäin hävettävänä asiana, ja humaltumista yrtetään peitellä piiloutumalla vaikkapa fiikuksen taakse siksi aikaa, kunnes pää alkaa selvetä.
Pienenä kuriositettina voisin kertoa tässä välissä, että allekirjoittaneen ollessa vielä rippikouluiässä kylän pojat jopa olivat olevinaan räkäkännissä, kun ei heillä ollut varaa ostaa viinaksia. Haluttiin olla niin aikuisia ...niin aikuisia jotta.
Humalahakuisesta juomisesta pitää tehdä myös Suomessa luuserin tunnusmerkki. Fiksun ja kultivoituneen nuorisomme parissa asia on jo pitkälle näin. He tapailevat toisiaan kahviloissa ja arvostavat hyviä viinejä ruokajuomana. Menestyjät eivät tuhoa harmaita aivosolujaan ja elämäänsä päihteillä. Kaikki kiva on nimittäin selvänä kivempaa.
Minua todella etoo asenne, että alkoholi olisi muka nautintoaine tai peräti elintarvike. Alkoholi on myrkkyä ja humaltuminen on myrkytystila. Alkoholia käytetään desinfioinnissa, koska se tappaa eläviä organismeja! Vai onko kukaan nähnyt tequila-pulossa elävää toukkaa? Viina on hermomyrkky, eikä mikään nautintoaine tai ruokaa. Kuinka moni teistä söisi ruokaa, josta aivot muuttuu ankeroisiksi ja jalat menee alta? Ei kukaan. Eli, alkoholia käytetään aina ja vain päihtymistarkoituksessa, kun sitä nautitaan suun kautta. Muut syyt ovat vain tekosyitä. Ei sitä maunkaan vuoksi nautita, sillä sehän maistuu yhtä hyvältä kuin viemäriputkien avausaine, ja seuraavana aamuna hengitys haisee kuin kissan pa*ka ja kielikikin on kitalaessa yhtä tiukasti kiinni kuin kärpäspaperi. ... Mitä romantiikkaa tuollaisessa muka on?
Suomessa on puoli miljoonaa alkoholistia. Se on aivan käsittämätön määrä tämän kokoisessa ja harvaanasutussa maassa. Jotain on siis tehtävä ja nopeasti! Ongelmana on julkisen keskustelun lällärimäisyys silloin harvoin kun kännäämisestä edes keskustellaan. Juoppo sanaa ei saa nykyään edes mainita. Juopot ovat alkoholin väärinkäyttäjiä tai suurkuluttajia, mutta eivät missään nimessä juoppoja.
Nimenomaan ajankohtaisohjelmat ja poliittiset keskustelutilaisuudet ovat areenoita, joilla ei kännäämisestä puhuta edes oikealla nimellä, ja ongelmaa kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa, koska kyse on valtion monopoliyhtiöstä eli Alkosta ja sen kaksinaismoraalisesta toimenkuvasta. Känniläiset eli juopporetkuleet eivät pääsääntöisesti juo päätään täyteen laatuviinillä vaan kirkkailla viinaksilla ja ämpäritolokulla olutta. Siis kirkkaat viinat tulisi kieltää kokonaan. Alko pitää yksityistää, eli valtion on lopettettava tuollainen törkeä kaksinaismoraali ja kansakunnan tuhoaminen sisältäpäin. Tälle puolelle miljoonalle kännärille tulee laittaa antabuskapseli ihon alle, ja pakkohoitoa kuten mielisairaille. Vahvat oluet Alkoon ja mieto I:s olut ja miedot viinit ja siiderit ruokakauppaan. Vahvoille viinaksille, viineille ja oluille hinnankorotus ja miedoille alennus. Tulleihin rajoille lisää henkilöstöä, jyrkät tullirjaoitukset ja jälleenmyyjät käräytettävä. Suomi ulos EU:sta ja eurosta, jotta saamme itsenäisesti ratkaista omat kansalliset ongelmamme.
Ja, miksi ihmeessä alkoholia yleensäkin saa mainostaa? Etenkin nuorille? Miksei panosteta voimakkaammin alkoholismin ja sen rinnakkaisongelmien hoitamiseen? Asiallista ja todellisuuteen perustuvaa valistusta voisi ensiksi kokeilla. Sivistyneitä juomatapoja voisi opettaa vaikka peruskoulussa tai armeijassa jne. Kerrotaan nuorille suoraan kännäämisen vaaroista ja mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Median on lopetettava julkkis-örheltäjien sankaritarinoitten luominen ja raportoiminen siitä, mistä sitä halvinta viinaa löytyy.
Aina kun aloitetaan julkinen keskustelu alkoholin terveyshaitoista ja niiden kitkemisestä, niin paneeleihin kutsutaan Panimoliiton tai Alkon toimitusjohtaja, eli, siis ihan sama kuin ”Tuppurainen vahtisi Tappuraista”. Eivät he tietenkään halua, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan. Heillä on tuote, alkoholi, ja tätä tuotetta pitää myydä mahdollisimman paljon. Teollisuus on aina keksinyt keinot myynnin lisäämiseksi, ja näitä keinoja voidaan vain lainsäädännöllisesti kielloilla rajoittaa, kuten on tapahtunut tupakan tapauksessa. Nyt lainsaätäjät kumartavat valtion suuntaan, koska Suomessa valtiolla on monopoli viinamyyntiin, vaikka olemme palkanneet kansanedustajat edustaman meitä parlamentissamme. Siksi päättäjät eivät ilmeisestikään voi, vaikka haluaisvatkin, varata määrärahoja budjettiin raittiutta ja tervettä juomakulttuuria edistävään kampanjointiin. Niillä, jotka kannattavat raittiutta, ei ole mitään tuotetta, jolla toiminta rahoitettaisiin. Koululaisille ei ole enää vuosikymmeniin järjestetty raittiuskirjoituskilpailuja. Minäkin olen kerran voittanut sellaisesta palkinnon kirjan nimeltä ”Sipivaarin kasvatti”.
Missä tässä on oikein mättää? Fiksut suomalaiset kännäävät itsenä hengiltä. Kuka poliitikko uskaltaisi ensimmäisenä julkisesti lähteä pohtimaan, miten rakennetaan sellaista asennemaailmaa, jossa vähäeleisesti riisutaan kännissä örheltäviltä sankarin sädekehä. Suomen alkoholipolitiikka on ollut vuosikymmeniä umpikujassa, mutta asiasta vastuussa olevat poliitikot eivät voi eivätkä halua korjata virheitä. Tarjotaan aina samat lääkkeet, jotka eivät milloinkaan toimi, eli - 1.) Hankaloitetaan saatavuutta ja lasketaan hintoja , tai 2.) Helpotetaan saatavuutta ja korotetaan hintoja. - Voi, pyhä yksinkertaisuus ... tuollainen ei ole koskaan toiminut eikä tule kuuna päivänä toimimaan Tulos: EU:n pahimmat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat.
Minä olen tehnyt oman osuuteni, antanut ehdotuksia ja neuvoja, mutta miksi te päättäjät yhä vaikenette? Vai, onko asia teille itsellennekin liian läheinen ja siksi vaiettu tabu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti ja rohkeasti ja mieluiten omalla nimellä.