Kreikka on jo periaatteessa konkurssissa.

Kirj. 11. 10.  2011, Anne Lindell

Kreikka on jo konkurssissa. Kreikkaa ei pelasta enää mitkään tukipaketit.

Mikä nyt neuvoksi?

Kreikan pankkien ja sitä mukaa koko Kreikan valtion konkurssin ollessa factum (tosiasia), tulisi Kreikan velkajärjestelyn sisältää seuraavat kohdat:

Kreikan veloista annetaan anteeksi vähintään 50 prosenttia. Jossain on mainittu summa 40 %, joka ei riitä alkuunkaan. Toivotaan, että Suomi ei ole kerinnyt maksaa Kreikalle mitään tätä ennen, sillä nyt tappiot kohdistuisivat kreikkalaisten pankkien sijoittajiin eikä suomalaisiin veronmaksajiin. Kreikan ollessa konkursissa Suomi voi perua lupauksensa. Jos Suomi kerkiää maksaa Kreikalle, niin Urpilaisen saamat ”uudet takuukset” muuttuvat konkurssin jälkeen vessapaperiksi.

Samalla kun Kreikka joutuu velkajärjestelyyn ja osa velasta annetaan anteeksi, niin Kreikan talous asetetaan entistä tiukemmin EU:n, IMF:n ja EKP:n valvontaan. Käytännössä siis päätösvalta Kreikan taloudesta siirtyy maan ulkopuolelle ... eli Kreikkaan tulisi saada Kreikan ulkopuolelta lahjomaton ja puolueeton asiantuntija- ja virkamieshallitus.

Kreikan pankkijärjestelmän tappioihin tulisi varautua yksityisellä ja julkisella rahoituksella. Ne pankit, jotka eivät pysty hankkimaan vaadittua pääomaa nykyisiltä omistajilta, joutuvat kokonaan tai osittain valtion omistukseen. Elinkelvottomia pankkeja ei siis pidä tai kannata tukea. Niiden talletukset ja asiakkuudet voidaan siirtää muihin pankkeihin.

Ja, jotta Kreikan talouden konkurssi ei saastuttaisi muiden Etelä-Eurooppalaisten ”rupusakkimaiden” heikkoja talouksia EKP:n tulisi ostaa Portugalin, Espanjan ja Italian valtionlainoja markkinoilta, jotta niiden korkomenot pysyvät hallinnassa ja luottamus niiden velanhoitokykyyn säilyy. Samalla nämä holtittomat maat pakotetaan nykyistä tiukempaan talouskuriin ja harmaan talouden kitkemiseen, mikä Kreikan kohdalla epäonnistui täysin.

EU-komissio on suunnitellut ja ehdottanutkin pankkien yhteisvastuullista pääomittamista. Tämä merkitsisi massiivisia pankkitukien kustannuksia kaikille EU-maiden veronmaksajille tasaisesti. Ehdotuksen takana on sama ajatus kuin valtioiden velkaongelmien ratkaisussa: pistetään muut maksamaan toisten virheistä. Tämä ajatus sotii ennen kaikkea Maastrichtin sopimusta ja on siten EU:n lain vastainen. Ajatus tuskin menee läpi kansallisissa parlamenteissa. Lähtökohtana täytyykin olla aluksi pankkien yksityinen pääomittaminen. Jos rahaa ei löydy, niin kunkin maan täytyy itse parlamenteissaan ratkaista, mitkä pankit halutaan pitää pystyssä

EU:n rupusakkimaiden finanssikriisin oltua jo miltei 1,5 vuotta sitten kaikkien tiedossa, tämä harvennus jäi Euroopassa tekemättä. Sijoittajilla on ollut ruhtinaallisesti aikaa päättäjien jahkaillessa ja pähkäillessä siirtää rahansa turvaan veroparatiiseihin ja turvallisimmille markkinoille. Myös kullan hinnan viimeaikainen jyrkkä nousu selittyy markkinoitten epävarmuudella. Nyt tästä virheestä maksetaan entistä kovempi hinta. Talouselämän asiantuntijoitten varoitukset menivät päättäjiltä täysin ohi korvien. Ylpeinä ja korskeina narsisteina he pitivät ja pitävät yhä itseään asiantuntijoita viisaampina, ja me veronmaksajat saamme maksaa heidän tyhmyydestään kalliin hinnan.

Valtakunnan syyttäjän pitäisi saattaa nämä kansallisen vaurautemme tuhoojat oikeuden eteen ja panna heidät syytteeseen ja vastuuseen maanpetoksesta.